Kevät tuli ja meni ja nyt eletään jo melkein heinäkuuta. Kevään
kisoissa testailtiin muutamaa nuorta koiraa kisatilanteessa. Safarikauden
jälkeen siirtyminen kisanopeuksiin ei sujunut ihan ongelmitta ja tulos oli sen
mukainen. Hitaaseen vauhtiin tottunut elimistä ei kestänyt korkeaa
maitohappopitoisuutta ja aiheutti ongelmia varsinkin Ohkolan kisoissa. Itse
jouduin keskeyttämään kisan muutama sata metriä ennen maalia, kun toisen
pyöräparissa olleista nuorista pojista lihaksisto teki stopin ja ”muuttui
hyytelöksi”. Junnun jalat eivät vaan kerta kaikkiaan kantaneet yhtään ja se oli
tuotava mönkijällä autolle. Kaivolan Teemun ajaman toisen valjakon
junnukoiralle kävi samalla lailla, mutta se kykeni juoksemaan maaliin parin
minuutin huilitauon jälkeen.
Jämillä rataa jouduttiin lyhentämään korkean lämpötilan
takia 3,2 kilometriin. Jämillä Teemu ajoi jälleen nelosessa. Tällä kertaa
toisella johtajalla oli jotain ongelmia alkumatkasta, eikä se juossut kunnolla
ensimmäiseen puoleentoista kilometriin. Loppumatkasta meno vähän parani, mutta
lopputulos ei huonon alun takia ollut kummoinen. Itse ajoin tällä kertaa kakkosessa.
Koirat juoksivat todella hyvin alkumatkan. Kolmosen lenkin risteys meni hyvin
vaikka koirat eivät olleet koskaan kääntyneet sinne, mutta ongelmat alkoivat
heti seuraavassa mutkassa. Koirat eivät osanneet lukea rataa vaan yrittivät
juosta mutkasta suoraan jatkuvaa uraa pitkin. Kun itse tajusin tilanteen,
annoin koirille suuntakäskyn ja koirat reagoivat siihen välittömästi korjaten
juoksusuuntaa. Valitettavasti koirien ja oikean reitin väliin ehti ilmestyä iso
puu ja koirat joutuivat jatkamaan väärää reittiä. Itse luulin tekeväni hallitun
kaadon kun koirien ja kickbiken väliin oli ilmestynyt iso puu. Muutaman ympäri
pyörityn kierroksen jälkeen kävelin takaisin kickbiken luo ja aloin keskustella
koirien kanssa mihin suuntaan pitäisi lähteä. Hetki pyörittiin paikallaan
oikeaa suuntaa etsien ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa. Parin kilometrin
kohdalla tuli ohitus jossa ohitettavan koira väisti viime hetkellä suoraan
Devilin eteen ja koirat törmäsivät vähän toisiinsa. Ilmeisesti törmäys laukaisi
jonkinlaisen kiputilan Devilin jalassa, koska koira juoksi ontuen muutaman sata
metriä ohituksen jälkeen sotkien molempien juoksurytmin. Tuloksena oli kuitenkin
luokan voitto ja kisan toiseksi paras aika. Kaatumisen seurauksena olkapää
alkoi oireilla vähän illan aikana ja aamulla koko yläneljännes oli turvoksissa.
Rataa purkaessa käytiin katsomassa kaatumisjälkiä ja todettiin että oli tullut
pyörittyä maassa lähes viisi metriä.
Nyt aikaa tuosta kaatumisesta on kulunut reilu kuukausi ja
olkapää alkaa pikkuhiljaa kestämään käyttöä. Kickbiketreenejäkin pystyy jo
tekemään, joten tämä kesä ei mene pelkästään pyöräilyksi edellisen tapaan.
Loppukesäksi odottelemme syntyväksi pentuja, joten toivottavasti Ruotsin
MM-kisoihin vuodelle 2015 alkaa kohta olemaan valjakko kasassa.