Rautavaaran Metsäkartanolla järjestettiin valjakkourheilun
Euroopan Mestaruuskilpailut 7-9.3. Huonoluminen talvi oli aiheuttanut isoja
ongelmia radan teolle ja kunnossa pitämiselle. Kolme viikkoa ennen EM-kisoja
järjestettyjen SM-kisojen aikaan radat olivat vielä paikoin turhan vähällä
lumella ja seuraavien viikkojen lämmin jakso uhkasi koko kisojen järjestämistä.
Vapaaehtoiset talkoolaiset tekivät EM-kisoja edeltävänä viikonloppuna
valtavasti töitä radan kunnostamisen kanssa. Lumetustyö onnistui loistavasti ja
EM-kisojen aikaan radat olivat loistavassa kunnossa valjakkoajoon. Hiihtoluokat
tosin jouduttiin siirtämään Rautavaaran kylälle, mikä oli kyllä aikataulun
kannalta todella hyvä asia. Radat olisivat kyllä olleet hiihdettävässä kunnossa
pienellä viimeistelyllä, mutta profiililtaan ne olivat hiihtoon vähän turhan
helpot. Kisat saatiin vietyä kunnialla läpi, vaikka joissakin asioissa jäi
vielä parantamisen varaa.
Kilpailuihin valmistautuminen ei mennyt lähimainkaan
halutulla tavalla. Ongelmat alkoivat oikeastaan jo helmikuun alusta, kun huono
lumitilanne ei mahdollistanut riittävän nopeiden treenien tekemistä. Treenejä
kyllä pystyi tekemään, mutta urat eivät olleet siinä kunnossa että nopeuksia
olisi voinut nostaa niin koviksi kuin niiden olisi pitänyt olla. Seuraavaksi
olosuhteet muuttuivat vielä vaikeammiksi kolme viikkoa ennen kisoja. Lämmin sää
sulatti lumet ja muutti treenireitit peilijääksi. Viimeisen kolmen viikon
aikana treenejä sai tehtyä vain neljä ja viimeiselle kahdelle viikolle osui
vain yksi treeni! Talvikauden kisojen peruminen tarkoitti että nelosen
lainakoira ei pääsisi juoksemaan meidän valjakossa käytännössä ollenkaan.
Lopulta koko valjakko pääsi juoksemaan yhdessä vain kolme kertaa (Rautavaaran
kisa ja yksi treeni).
Koko kisaviikon lämpötila oli Rautavaaralla plussan puolella,
perjantaina ja lauantaina taivaalta tuli vaihtelevasti vettä, räntää ja lunta. Lauantai-iltana
lämpötila putosi pakkaselle ja sunnuntaina aamulla oli pikkupakkasta. Lämpimän
sään takia ratojen pinta oli pehmeä ja soseinen, mutta pohja oli kuitenkin hyvä
ja kova, eikä se lyhyemmillä radoilla pettänyt mistään kohdin. Lumitilanteen
takia kaikkia muita paitsi nelosen rataa oli jouduttu muuttamaan SM-kisojen
radoista. Kuutosen radan loppu osa oli siirretty metsäautotielle, mikä
tarkoitti että se ei tulisi säilymään hyvänä koko kisaa, koska sitä ei ollut
ajettu tampparilla kuin pari kertaa.
Saavuimme kisapaikalle jo keskiviikkona ja torstain käytimme
rataan tutustuen ja jalaksia testaillen. Valitsimme ”ykkösparit” itselle
voideltaviksi ja veimme toiset parit maajoukkueen voitelijan käsiteltäviksi.
Perjantaiaamuna laskimme voidellut jalakset uudelleen ja yllätys oli melkoinen
kun parien järjestys oli aivan päinvastainen edelliseen päivään verrattuna.
Hetken aikaa sai miettiä millä parilla lähdetään kisaan, eikä tilannetta
helpottanut yhtään maajoukkueen voitelijan kommentit profiililtaan huonoista
jalaksista. Lopulta päätin ottaa neloseen testeissä keskinkertaisesti menestyneen
parin, jossa oli oma voitelu ja kuutoseen vaihtaa alle päivän parhaan parin,
jonka oli voidellut ammattilainen.
Nelosen startti oli vuorossa perjantaina ensimmäisenä
kymmenen aikaan. Nelosen kisa oli kaksipäiväinen: ensimmäisenä päivänä väliaika
lähdöt arvotussa järjestyksessä ja toisena päivänä takaa-ajolähdöt. Oma lähtö
paikka taisi olla luokan kuudentena. Johtajiksi päädyin laittamaan Lokin ja
Laran, vaikka pitkään täytyi miettiä olisiko Saku parempi johtajaksi kuin Loki.
Lopulta radan alkuosan epäselvät reunat ratkaisivat johtajat, koska Sakulla on
tapana juosta aivan vasenta reunaa, jolloin epäselvä reuna saattaisi aiheuttaa
sen putoamisen radan reunassa urasta läpi. Koirat aloittivat treeneihin nähden todella
hyvin ja kovaa. Reilun neljän kilometrin kohdalla nelosen rata kääntyi pois kuutosen
radalta. Risteyksessä oli pitkä verkkoaita, mutta se oli kaatunut koko matkalta
ja sen takana lauma ratavahteja seisoi katsomassa kisaa. Koirille sai antaa
kääntymiskäskyn monta kertaa, jotta ne tajusivat jatkaa rataa oikeaan suuntaan
eivätkä menneet kaatuneen aidan yli. Seuraavan alamäen alla oli ensimmäisenä
lähtenyt valjakko parkissa uran reunassa. Omat koirat menivät hyvin ohi, mutta
lainakoira-Lenniä pelotti mennä huutavista koirista ohi, koska SM-kisoissa se
oli saanut ohitustilanteessa lumiryöpyn päälleen. Ohitus kuitenkin onnistui
ilman suurempia ongelmia ja samalla edessä näkyi myös edellä lähtenyt
ruotsalainen. Loppu matka ajettiin sitten kiinni edellä menevää valjakkoa.
Jokaisessa mutkassa ero pieneni aina huomattavasti, koska ruotsalaisella näkyi
olevan isoja ongelmia ajaa niitä, mutta suorilla osuuksilla ero pysyi samana
tai kasvoi vähän. Lopulta noin sata metriä ennen maalia sain ruotsalaisen
kiinni ja maaliin tultiin samaan aikaan. Koirat tekivät melko tasapainoisen ja
ehjän juoksun eikä omassakaan työskentelyssä ollut isompia ongelmia. Myös jalakset
toimivat todella hyvin ja luisto oli todella hyvä. Sijoittuminen ensimmäiseksi
ekan päivän jälkeen oli todella iso yllätys itselle (ja varmaan muillekin).
Eroa toisena olevaan puolan Igor Tracziin oli yli yksitoista sekuntia!
Tunti nelosen startin jälkeen oli vuorossa kuutosen startti
huskyilla. Kuutosessa kisa oli normaali kolmipäiväinen väliaikalähtökisa. Koirat
aloittivat hyvin ja reippaalla vauhdilla. Loppua kohden vauhti vain hiipui
todella paljon. Koirilla näkyi olevan isoja vaikeuksia pitää vauhtia yllä lopun
pehmeällä ja upottavalla osuudella. Pari koiraa hyytyi todella pahasti
viimeisillä kilometreillä. Jalakset eivät toimineet ollenkaan aukeilla
paikoilla mihin oli päässyt kertymään aamun aikana uutta märkää lunta.
Perjantai-iltana selvisi että nelosessa lauantaille tarkoitettu
takaa-ajolähtö vaihtuu normaaliin väliaikalähtöön. Muutos oli todella suuri
helpotus itselle, koska en pidä yhtään takaa-ajolähdöistä, vaikka eroa takana
tuleviin olikin ”riittävästi”.
Koko perjantain satoi enemmän tai vähemmän vettä ja räntää,
joten saimme jännittää riittääkö radalla lunta seuraavana aamuna. Yöksi sade
taukosi ja aamulla alkoi uudelleen sataa räntää. Sitä ehti kertyä pari senttiä
radan pintaan aamun aikana. Nelosen startti oli jälleen päivän ensimmäinen,
joten pääsin starttaamaan radalle ensimmäisenä. Lähtöpaikassa ei ollut mitään
muuta vikaa, kuin että rataa ei ollut aukaistu millään räntäsateen jäljiltä eli
pääsi ”auraushommiin”. Radalla oli vain yksi kelkan jälki, jolla oli viety ratavahdit
paikoilleen, se oli myös ainoa kohta radasta jossa luisto oli todella hyvä.
Uusi märkä lumi imi todella paljon eikä reki luistanut kuin kelkan jäljessä. Voimakas
räntäsade haittasi näkyvyyttä niin paljon etten nähnyt missä kelkan jälki meni,
aina kun vauhti hiljeni tiesi olevansa sivussa uralta. Suurimman osan matkasta kelkan
jälki oli radan oikeassa reunassa ja koirat juoksivat vasemmalla, jolloin ei
pystynyt potkimaan ollenkaan oikealla jalalla, jotta reki ei ajautuisi uudelle
lumelle. Vasemman jalan tekniikka ei lauantaina enää toiminut ollenkaan, joten
potkiminen meni melkoiseksi räpiköinniksi. Radan jyrkimmässä nousussa tuli
melkein pysähdys, kun aloitin potkimisen vasemmalla jalalla, joka ei toiminut
ollenkaan. Kesken nousun oli pakko vaihtaa jalkaa ja samalla jarrumatto tippui
alas, kun olin unohtanut ottaa sen narusta kiinni (maton kuminauhat ovat niin
löysät, että matto tippuu alas jyrkissä ylämäissä potkiessa). Onneksi huomasin
maton tippumisen ennen kuin ehdin astua sen päälle, vauhti vaan ehti hiipua
melko paljon jyrkällä osuudella. Koirat jaksoivat hyvin reiluun neljään
kilometriin, mutta sitten toinen pyöräkoira alkoi hyytyä. Maaliin päästiin
kuitenkin lopulta, aika huononi edellisestä päivästä yli minuutin, mutta
tuloksena kuitenkin päivän toiseksi nopein aika vain 0,7 s päivän nopeimmalle
jääneenä. Koska edellisen päivän johto oli yli 11 sekuntia, tuli Euroopan
mestaruus lopulta tasan 11 sekunnin erolla kakkoseksi sijoittuneeseen puolan Igor
Tracziin.
Seuraavaksi oli vuorossa kuutonen, jossa sijoitus
ensimmäisen päivän jälkeen oli 11. sija. Koirat aloittivat samaan tapaan kuin
edellisenäkin päivänä. Meno näytti hyvältä neljään kilometriin asti ja vielä
ihan siedettävältä noin seitsemään kilometriin, mutta loppu tultiin todella
hiljaa. Menoon ei auttanut edes loistavasti toimineet jalakset (torstain
laskutestien paras pari, joka oli itse voideltu), vaan aika huononi yli kahdella
minuutilla ja sijoitus putosi kahdenneksitoista.
Lauantai-iltana lämpötila painui pakkasen puolelle ja radan
pinta alkoi jäätyä. Jostain syystä rataa ei saatu ajettua lauantain kisan
jälkeen ja se jäätyi paikoin todella epätasaiseksi. Sunnuntaina kilpailun
tuomaristo päätti perua päivän lähdöt radan huonon kunnon takia, joten mitalit
jaettiin kahden aikaisemman päivän tulosten perusteella.
Kiitokset Kaivolan Teemulle Lennin lainaamisesta kisoihin, ilman
sitä koko kisaan osallistuminen ei olisi ollut mahdollista. Kiitokset myös
GMN-equipment koirien valjaista sekä Viitahalmeen Markolle voiteluvinkeistä ja
voiteista. Ilman kunnollisia ja oikein huollettuja välineitä menestyminen ei
olisi ollut mahdollista.