Rautavaaran kisat

Rautavaaralla kisailtiin sprintin isojen luokkien SM-arvoista (Sp6, Sp8 ja SpU-luokat). Lisäksi Sp4-luokassa oli SKL:n SM-kilpailukoe. Itse ajoin huskeilla Sp6-luokassa ja lupilla Sp4-luokassa. Kaivolan Teemu ajoi vielä meidän huskeilla Sp4-luokassa.

Kisat olivat kauden ensimmäinen kerta, kun kisakoirat pääsivät juoksemaan reen eteen. Se oli myös eka kerta itselle kisareen takana tänä talvena. Suurin osa koirista juoksi yllättävänkin hyvin, vaikka olosuhteiden pakosta todella nopeat treenit olivat jääneet tekemättä.

Rautavaaran kisaradat oli rakennettu syksyn aikana kokonaan uusiksi. Ne kyllä osittain seurailivat vanhoja reittejä, mutta myös uutta pätkää oli tehty. Aiemmasta poiketen kaikilla radoilla oli yksi iso nousu alkumatkasta. Radat olivat leveät ja tampparilla ajetut, mutta valitettavasti paikoin pehmeä ja pettävä. Kuutosessa matkana oli 9,8 km. Kuutosen valjakossa juoksi kolme nuorta koiraa (Iiris, Gini ja Hidalgo) sekä lisäksi Apassi-vanhus ja Delaware ja Devil. Koirat aloittivat melko hyvin, johtajilla oli pieniä vaikeuksia alkumatkan pehmeissä osissa, mutta loppumatkasta niiden juoksu helpottui. Radan loppuosa oli melko raskasta koirien juosta, koska radalla oli pientä kumpua kokoajan, eivätkä koirat saaneet pidettyä minkään laista rytmiä yllä. Lopussa tuli yksi ohitus, joka meni hyvin ja ihan lopussa takaa tuli myös yksi luppavaljakko ohi. Keskinopeus ei ollut kaksinen ja parannettavaa jäi vielä paljon. Tuloksena oli viides sija ensimmäisen päivän jälkeen.

Nelosessa ajoin itse luppavaljakolla. Koirista kolme oli omia ja yksi lainassa Kaivolan Teemulta. Koirat juoksivat ensimmäistä kertaa samassa valjakossa. Ajaminen oli vähän tuntuman hakemista sekä potkimistekniikan että ajotuntuman kanssa. Lisäjännityksen toi alkutalvesta osumaa ottanut polvi, joka kuitenkin tuntui kestävän hyvin kisaamista, vaikka ”pakkolepoa” oli takan lähes kaksi kuukautta. Koirat juoksivat ihan hyvin, mutta valjakon koirien nuori ikä näkyi suorittamisessa (valjakon koirien keski-ikä n. 20 kk). Matkalle osui kolme ohitusta ja yksi pysähdys. Ohitukset onnistuivat hyvin ja koirat eivät muutenkaan välittäneet ylimääräisistä ärsykkeistä. Hieman yllättäen tuloksena oli ensimmäisen päivän jälkeen ykkössija 36 sekunnin erolla seuraavaan.

Teemu ajoi myös nelosessa meidän huskytiimillä. Kolme neljästä koirasta oli juossut hyvin, mutta valjakon junnukoira, joka oli kaapattu safarivaljakosta, ei pysynyt muiden vauhdissa ollenkaan. Tuloksena oli ekan päivän jälkeen kymmenes sija.

Sunnuntaiaamu alkoi vähemmän mukavissa merkeissä. Apassi hermostui kusetustauolla sen pituuteen (olisi pitänyt päästä nopeammin takaisin autoon lämpöiseen) ja purki turhautumistaan ketjukaveriinsa Dakotaan. Seurauksena oli että molemmat koirat saivat jättää päivän kisan väliin. Teemu joutui jättämään nelosen kokonaan väliin, koska junnu-Iisi ei ollut palautunut riittävästi edellisestä päivästä, eikä kahdella koiralla saanut sääntöjen puitteissa startata. Itse jouduin starttaamaan myös kuutoseen vajaalla tiimillä.

Kuutosen koirat juoksivat alkumatkan hyvin, mutta Iiris ja Gini hyytyivät matkalla todella pahasti. Aika huononi edellisestä päivästä yllättävän vähän, mutta koirien meno veti vähän mietteliääksi. Vielä tarvitsisi saada yksi vaihde lisää menoon. Lopputulos oli viides sija ja nopein siperianhusky valjakko.

Nelosessa koirat juoksivat tasaisen hyvän juoksun. Lisää treeniä tarvittaisiin vielä paljon, mutta junnut tekivät kyllä parhaansa. Aika parani lauantaista reilu kymmenen sekuntia ja ero seuraaviin kasvoi yli minuuttiin ja kymmeneen sekuntiin. Itse pystyin keskittymään vähän paremmin työntekoon, kun rekeen ja omaan kroppaan oli vähän parempi tuntuma. Tästä on hyvä jatkaa kohti EM-kisoja, vaikka tulostavoitteita ei ole, olisi mukava saada junnukoirille kaksi onnistunutta kisapäivää ja hyvää juoksua.

MM-kisat Italiassa

Italiassa järjestettiin valjakkoajon sulanmaan lajien MM-kilpailut 8-9.11. Kilpailut käytiin Pohjois-Italiassa Trevison lähellä olevassa pienessä Falze di Piaven kaupungissa.

Kennelistämme osallistuttiin kilpailuun kahdella tiimillä. Molemmat tiimit voittivat luokkansa!
DR4 NB -luokassa Antti ajoi neljännen MM-kulta mitalinsa. DS2 NB -luokassa koirillamme kultaa ajoi Teemu Kaivola.

Delawaren pennut

Delaware synnytti viime perjantaina (18.10) toisen pentueensa. Pentueen isänä on Kaskensavun Ellis. Pentuja syntyi viisi, kolme urosta ja kaksi narttua.

Kärry-SM Jämi 2013

Kärryluokkien SM-kisat on kisailtu ja valmistautuminen kauden pääkisoihin on käynnissä. Tarkoituksena olisi lähteä vajaan kolmen viikon kuluttua kohti Italiaa ja sulanmaan MM-kisoja. Italiaan meiltä lähtee kaksi siperianhusky-tiimiä: itse ajan nelosessa ja Kaivolan Teemu ajaa toisen tiimin kakkosessa.

Jämin SM-kisoista saaliina oli SM-hopea ja –pronssi sekä viides sija. Nelosesta tuloksena oli SM-pronssi. Koirat juoksivat tasaisesti ja tasapainoisesti, mutta vauhti vain oli liian hidas. Koirat eivät vaan millään päässeet riittävän kovaan matkanopeuteen ja huippunopeudetkin olivat alhaisia aiempiin vuosiin verrattuna. SM-kisat osuivat treenillisesti hankalaan aikaan, koska koirien huippukunto olisi tarkoitus saada esiin MM-kisojen aikaa, mutta toisaalta olisi hyvä päästä koviin nopeuksiin jo Jämillä. Joten tuloksena oli kompromissi, jossa huippukunto ei vielä ihan tullut esiin SM-kisojen aikaan vaan ne toimivat huippukuntoa esiin tuovana ”treeninä”.

Sunnuntain lähtö

Kakkosesta tuli sijoituksiksi toinen ja viides sija. Itse ajoin lupilla hopealle ja Teemu huskyilla viidenneksi. Lara ja Loki juoksivat hyvin ja tasaisesti molempina päivinä, mutta huippunopeuksissa ne häviävät vielä muille valjakoille. Niiden vahvuutena onkin ylämäet, joiden nousemiseen löytyy riittävästi voimaa sekä mutkat hyvien kiihtyvyys ominaisuuksien ansiosta. Lauantaina koirat tulivat loppunousua todella hyvin ja kovaa, mutta hyvä veto ei riittänyt ihan maaliin asti. Puolikilometriä ennen maalia lensi itselläni suuhuni kuraa, joka vaikeutti hengittämistä. Kolmekymmentä metriä ennen maalia alkoi silmissä sumeta ja lopulta jalat lähti alta (ilmeisesti hapenpuutteen takia?). Viimeiset kymmenen metriä saikin sitten juosta maaliin koirien perässä, kun oli ensin kammennut itsensä ylös maasta. Aikaa kaatumiseen ei mennyt lopulta kuin muutama sekunti, joten se ei vaikuttanut lopputulokseen. Sunnuntaina koirat juoksivat hyvin, mutta itselläni oli vaikeaa keskittyä lopussa potkimiseen, kun jostain alitajunnasta tuli mielikuva että pitää säästää voimia loppuun. Eli vaikka kuinka yritti tehdä töitä, tuntui kuin joku käsijarru olisi jäänyt päälle.

Sunnuntain lähtö ja maaliintulo

Teemu ajoi kisan Dakotalla ja Devilillä. Tuloksena oli upea viides sija vain parikymmentä sekuntia pronssimitallista. Sunnuntaina taakse jäi myös yksi seisojavaljakko! Koirat olivat juosseet hyvin ja tasapainoisesti keskenään ja Teemun oli helppo tehdä töitä perässä.

Teemun sunnuntain lähtö ja maaliintulo

Lisää kuvia: teammcahon.kuvat.fi

Kisavideot:

DR4 sunnuntai

 

DS2 sunnuntai

Viimeistelytreeniä Jämillä

Viikonloppuna käytiin treenaamassa koiria Jämillä ja samalla kunniostettiin rata ensiviikon SM-kisoja varten. Jämillä olisi tarkoitus kilpailla jälleen kolmessa luokassa: DR4- ja DS2-luokissa omilla koirilla ja DS1-luokassa lainakoirilla. DS2:ssa Teemu ajaa Ohkolan tapaan meidän koirilla.
Viikonlopun treenit menivät hyvin ja valjakoiden kokoonpanot alkavat olla selvillä. Nopeutta koirilta alkaa löytymään jokaisen treenin jälkeen enemmän ja ajat paranevat kerta kerralta. SM-kisoissa on siis lupa odottaa jo ihan hyviä aikoja. Koirien kuntohuipusta on kuitenkin tarkoitus koittaa tehdä mahdollisimman leveä, jotta koirat olisivat hyvässä tuloskunnossa myös vielä MM-kisojen aikaan.
Vielä olisi edessä viimeiset herkistelytreenit ennen SM-kisoja sekä kuskille että koirille.

Video parin viikon takaisesta treenistä Jämin radan loppusuoralta.

Ohkolan kisat ja Anskun pennut

Aika näkyy kuluneen ihan huomaamatta edellisestä päivityksestä. Kisakoirien treenit aloitettiin elokuun alusta ja nyt on ehditty jo ensimmäiset kisatkin käydä. Kisatreenissä juoksee tällä hetkellä kahdentoista koiran tiimi. Mukana on kolme luppista ja yhdeksän huskyä.

Ohkolassa järjestettiin perinteiset syyskisat viime viikonloppuna. Itse ajoin kolmessa luokassa ja lisäksi Kaivolan Teemu ajoi meidän koirilla kakkosessa. Ensimmäisenä luokkana oli nelonen, jossa tarkoituksena oli testata vanhuksien (Apassi ja Sembra) vauhtia kisoissa. Hyvin tuntui vielä vauhtia löytyvän, kun ajaksi saatiin 7:35. Radalle pääsimme luokan toisiksi viimeisinä, joten ohituksiakin osui pari matkan varrelle. Aika oli ihan hyvä valjakon kokoonpanoon nähden.

Kakkosessa ajoin itse pikkulupilla Laralla ja Lokilla. Kisa oli koirien ensimmäinen, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla vauhdin ja varmuuden suhteen. Koirat juoksivat kuitenkin hyvin, kuskilla oli enemmän vaikeuksia, kun mutkiin ei vaan uskaltanut mennä täysi vaan niihin oli pakko himmata vähän vauhtia. Kaksi ohitustakin osui matkalle, mutta nekin onnistuivat hyvin. Aika 7:15 oli paras Ohkolan radalla ajettu kakkosen aika, joten junnujen suoritukseen saattoi olla todella tyytyväinen. Varmaan kisan parhaan suorituksen ja samalla melkoisen ”pommin” räjäytti Teemu kakkosessa Dakotan ja Devilin kanssa. Aika 7:20 on paras siperianhuskyilla ajettu aika Ohkolassa, ja aika on myös kolmanneksi paras kakkosen aika kautta aikojen. Koirat olivat toimineet loistavasti yhteen keskenään ja kuskin kanssa. Kisakoirilla oli takanaan vain muutama nopea treeni ennen Ohkolan kisaa, joten ajat olivat iso positiivinen yllätys. Kolmea viikkoa aiemmin ajetut ensimmäiset täysvauhtiset treenit Jämillä eivät olleet vielä kovin vakuuttavia, mutta nopeuskäyrä on nyt saatu hyvään nousuvauhtiin kohti Jämin SM-kisoja.

Viimeisenä luokkana ajoin ykkösessä Tiiperin Marikalta lainatulla Miolla. Koira juoksi hyvin, vaikka siitä näki, ettei sillä ollut vielä takana montaa nopeaa treeniä. Itsellä oli vaikeuksia potkimisessa kun alkuviikosta kipeytynyt takareisi alkoi vaivaamaan uudelleen kesken kisan. Kipu yhdessä väsymyksen kanssa aiheuttivat toisella jalalla potkiessa tekniikkavirhettä, jota yritin korjata potkiessa, aina kun jalan maahan osumisääni alkoi kuulostaa väärältä. Tuloksena oli ehkä hieman yllättäen luokan voitto todella hyvällä ajalla (7:35).

Anselli synnytti 19.8. neljä pentua (3u+n). Isänä pennuilla on Jussilan Leenan Hupihukan Oswaldo. Pennut ovat reippaan oloisia ja hyvän näköisiä. Lisäksi meille muutti syyskuun puolessa välissä Sembran astutuspentu Sainen Hemuli. Hemuli on suloinen pikku ”karhukoira”.

Kevään kuulumisia

Kevät tuli ja meni ja nyt eletään jo melkein heinäkuuta. Kevään kisoissa testailtiin muutamaa nuorta koiraa kisatilanteessa. Safarikauden jälkeen siirtyminen kisanopeuksiin ei sujunut ihan ongelmitta ja tulos oli sen mukainen. Hitaaseen vauhtiin tottunut elimistä ei kestänyt korkeaa maitohappopitoisuutta ja aiheutti ongelmia varsinkin Ohkolan kisoissa. Itse jouduin keskeyttämään kisan muutama sata metriä ennen maalia, kun toisen pyöräparissa olleista nuorista pojista lihaksisto teki stopin ja ”muuttui hyytelöksi”. Junnun jalat eivät vaan kerta kaikkiaan kantaneet yhtään ja se oli tuotava mönkijällä autolle. Kaivolan Teemun ajaman toisen valjakon junnukoiralle kävi samalla lailla, mutta se kykeni juoksemaan maaliin parin minuutin huilitauon jälkeen.

Jämillä rataa jouduttiin lyhentämään korkean lämpötilan takia 3,2 kilometriin. Jämillä Teemu ajoi jälleen nelosessa. Tällä kertaa toisella johtajalla oli jotain ongelmia alkumatkasta, eikä se juossut kunnolla ensimmäiseen puoleentoista kilometriin. Loppumatkasta meno vähän parani, mutta lopputulos ei huonon alun takia ollut kummoinen. Itse ajoin tällä kertaa kakkosessa. Koirat juoksivat todella hyvin alkumatkan. Kolmosen lenkin risteys meni hyvin vaikka koirat eivät olleet koskaan kääntyneet sinne, mutta ongelmat alkoivat heti seuraavassa mutkassa. Koirat eivät osanneet lukea rataa vaan yrittivät juosta mutkasta suoraan jatkuvaa uraa pitkin. Kun itse tajusin tilanteen, annoin koirille suuntakäskyn ja koirat reagoivat siihen välittömästi korjaten juoksusuuntaa. Valitettavasti koirien ja oikean reitin väliin ehti ilmestyä iso puu ja koirat joutuivat jatkamaan väärää reittiä. Itse luulin tekeväni hallitun kaadon kun koirien ja kickbiken väliin oli ilmestynyt iso puu. Muutaman ympäri pyörityn kierroksen jälkeen kävelin takaisin kickbiken luo ja aloin keskustella koirien kanssa mihin suuntaan pitäisi lähteä. Hetki pyörittiin paikallaan oikeaa suuntaa etsien ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa. Parin kilometrin kohdalla tuli ohitus jossa ohitettavan koira väisti viime hetkellä suoraan Devilin eteen ja koirat törmäsivät vähän toisiinsa. Ilmeisesti törmäys laukaisi jonkinlaisen kiputilan Devilin jalassa, koska koira juoksi ontuen muutaman sata metriä ohituksen jälkeen sotkien molempien juoksurytmin. Tuloksena oli kuitenkin luokan voitto ja kisan toiseksi paras aika. Kaatumisen seurauksena olkapää alkoi oireilla vähän illan aikana ja aamulla koko yläneljännes oli turvoksissa. Rataa purkaessa käytiin katsomassa kaatumisjälkiä ja todettiin että oli tullut pyörittyä maassa lähes viisi metriä.

Nyt aikaa tuosta kaatumisesta on kulunut reilu kuukausi ja olkapää alkaa pikkuhiljaa kestämään käyttöä. Kickbiketreenejäkin pystyy jo tekemään, joten tämä kesä ei mene pelkästään pyöräilyksi edellisen tapaan. Loppukesäksi odottelemme syntyväksi pentuja, joten toivottavasti Ruotsin MM-kisoihin vuodelle 2015 alkaa kohta olemaan valjakko kasassa.