Scandinavian Open Championship

SOC oli ja meni maaliskuun alkupuolella (8-10.3.). Kisat menivät odotetusti ja tuloksena kolmas sija kauden parhailla suorituksilla. SM-kisojen jälkeen täytyi alkaa tosissaan miettimään missä on vikaa ja miten sen saisi korjattua kolmessa viikossa tai ainakin yrittää saada paras mahdollinen kisakunto SOC:iin. Koirien treeniä muutettiin vähän ja toivottiin tämän muutoksen saavan jotain aikaiseksi. Eli kestävyys ongelmaa aloitettiin korjaamaan nopeusharjoitteita lisäämällä, tavoitteena saada koirien juokseminen helpommaksi jolloin ne kestäisivät matkaa paremmin. Kurssin muutos ei aluksi näyttänyt tuovan merkittäviä muutoksia näkyviin, mutta valittu suunta haluttiin kuitenkin pitää loppuun asti, jos ei muuta niin edes testinä tulevia vuosia varten. Viimeisessä treenissä ennen kisaa koirat lopulta ”löysivät” rennon tavan juosta ja niiden juokseminen näytti hyvältä ensimmäistä kertaa koko talvena (siihen asti se oli ollut kovin väkinäisen näköistä).

Itse kisasta: Perjantaina koirat aloittivat todella kovalla vauhdilla, mikä alkoi kostautua kuuden kilometrin jälkeen. Pienen notkahduksen jälkeen koirat saivat nostettua tasoaan, kunnes vähän ennen kahdeksaa kilometriä alkoi seinä tulla vastaan. Koirat saivat kuitenkin tsempattua itsensä jaksamaan maaliin asti tutulla radalla kun lopun mutkainen osuus alkoi. Sijoitus ensimmäisen päivän jälkeen neljäs. Lauantaina aloitus oli selvästi rauhallisempi kuin perjantaina ja koirat jaksoivatkin hyvin vajaaseen kahdeksaan kilsaan asti, pienen notkahduksen jälkeen loppu tultiin kuitenkin selvästi perjantaita kovempaa. Aika parani perjantaista 17 sekuntia ja sijoitus edelleen neljäs 11 sekuntia kolmantena olevasta venäläisestä. Sunnuntaina koirat aloittivat lauantain tapaan ja jaksoivat juosta koko matkan ilman ongelmia. Aika parani lauantaista 20 sekuntia, mikä riitti nostamaan sijoituksen kolmanneksi ohi venäläisen kahdella sekunnilla.

Aikojen paraneminen n. 20 sekunnilla päivää kohden on aika paljon, eikä se ole mitenkään tavoiteltava tilanne. Koirien pitäisi pystyä juoksemaan samalla tasolla koko kisa, mutta nyt nopeusharjoitteet olivat saaneet koirat ”luulemaan” että matkaa on korkeintaan kuusi kilometriä. Ne pystyivät kuitenkin itse suhteuttamaan aloitusnopeutta matkaan, kun olivat sen ensin itse juosseet ja ”todenneet” treenejä pidemmäksi. Itse olisin tietysti voinut (=pitänyt) ensimmäisenä päivänä rajoittaa koirien juoksemista alkumatkasta ja siten edesauttaa niiden jaksamista loppumatkasta, mutta neljän koiran sprintti on kuitenkin pääsääntöisesti luokka, jossa koirien on pystyttävä juoksemaan alusta loppuun täysiä ilman että kuski säätää nopeutta jarrulla.